Asianmukainen osaamisen arviointi sairaanhoitajaopiskelijan harjoittelun lopussa vaatii opettajan ja ohjaajan tiivistä yhteistyötä

Väitös hoitotieteen alalta

Väittelijä: TtM Kristiina Helminen

Aika ja paikka: 3.2.2017 klo 12.00, Medistudia, MS301, Kuopion kampus

Sairaanhoitajaopiskelijoilla on toisinaan vaikeuksia osoittaa osaamistaan erilaisissa harjoitteluympäristöissä. Käsitykset siitä, mikä on oikeanlaista toimintaa, voivat vaihdella. Ohjaajilla on riittävästi yhteistä aikaa opiskelijan kanssa osaamisen arvioimiseksi, mutta sekä opiskelijat että ohjaajat kokivat myös opettajan tuen tarpeelliseksi. Erityisesti arviointilomakkeet ja arviointikriteerit koettiin epäselviksi, osoitti terveystieteiden maisteri Kristiina Helmisen väitöstutkimus.

Terveysalan ammattilaisten osaamisen varmistaminen on keskeinen osa laadukasta ja potilasturvallista hoitotyötä. Ammattikorkeakoulutuksen aikana sairaanhoitajaopiskelijan tulee saada riittävät tiedolliset, taidolliset ja asenteelliset valmiudet hoitotyöhön. Sairaanhoitajan koulutus kestää vähintään kolme vuotta ja noin puolet opinnoista toteutetaan aidoissa hoitotyön toimintaympäristöissä. Harjoittelun ohjaaja on pääsääntöisesti sairaanhoitaja, mutta erityistä koulutusta tehtävään ei Suomessa vaadita. Kansainvälisesti, esimerkiksi Englannissa, opiskelijan ohjaamisesta ja arvioinnista vastaavilta sairaanhoitajilta vaaditaan usein lisäkoulutus. Terveysalan opettajan vastuulla suomalaisessa sairaanhoitajakoulutuksessa on ohjata, tukea ja arvioida opiskelijan oppimista. Lopullisen arvosanan harjoittelusta, tyypillisesti hyväksytty/hylätty, antaa aina opettaja. Arvosanan perusteena tulee olla ohjaajan antama arviointi ja opiskelijan itsearviointi, joita opettaja vertaa kyseisen harjoittelujakson oppimistavoitteisiin.

Tutkimuksen mukaan arvioinnilla on tärkeä merkitys sille, mitä sairaanhoitajaopiskelija oppii, sillä opiskelijat suuntaavat oppimistaan ammattitaitoa edistävän harjoittelun aikana asioihin, jotka tullaan arvioimaan harjoittelun loppuarvioinnissa. Opiskelijoiden itsearviointivalmiuksia pidettiin useimmiten hyvinä ja opiskelijat kokivat olevansa tasavertaisia loppuarviointikeskustelutilanteessa. Ohjaajien läheinen suhde opiskelijaan voi vaikuttaa opiskelijan saamaan palautteeseen, eikä opiskelija aina saa rehellistä palautetta toiminnastaan harjoittelun aikana.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä sairaanhoitajaopiskelijoiden ammattitaitoa edistävän harjoittelun ohjaamiseen ja arviointiin liittyviä käytänteitä. Suomalaiselle sairaanhoitajakoulutukselle tarvittaisiin yhdenmukaisia osaamisen varmistamisen menetelmiä, että riittävä osaaminen voidaan todeta erityisesti valmistumisvaiheessa.

Terveystieteiden maisteri Kristiina Helmisen hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja Nursing students’ final assessment in clinical practice. Perceptions of teacher, students and mentors (Sairaanhoitajaopiskelijan ammattitaitoa edistävän harjoittelun loppuarviointi. Opettajien, opiskelijoiden ja ohjaajien näkemyksiä) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii Dosentti Leena Salminen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Kerttu Tossavainen Itä-Suomen yliopistosta.

Kristiina Helminen on syntynyt Imatralla vuonna 1964 ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1983 Tainionkosken lukiosta. Hän on suorittanut sairaanhoitajan tutkinnon Lappeenrannan sairaanhoito-oppilaitoksessa vuonna 1987, terveydenhoitajan tutkinnon vuonna 1990 Savonlinnan terveydenhoito-oppilaitoksessa ja terveystieteiden maisterin tutkinnon Kuopion yliopistossa vuonna 2006. Hän on toiminut sairaanhoitajana, terveydenhoitajana ja hoitotyön esimiestehtävissä Etelä-Karjalassa. Tällä hetkellä hän työskentelee Saimaan ammattikorkeakoulun terveysalan lehtorina.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa

https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/10927?encoding=UTF-8



Takaisin tämän vuoden artikkeleihin