Metaforat haastavat kääntäjän

Väitös englannin kielen ja kääntämisen alalta

Väittelijä: FM Kati Turkama

Aika ja paikka: 17.2. klo 12, AG100, Agora, Joensuun kampus

Metaforat ovat kielen kuvia, joiden on perinteisesti ajateltu tuovan teksteihin väriä ja elävyyttä. Filosofian maisteri Kati Turkama tarkasteli väitöstutkimuksessaan primaarien ja kompleksien metaforien kääntämistä englannista suomeen. Hän havaitsi, että erityisesti komplekseissa metaforissa kääntäminen vaati paljon kognitiivista ponnistelua ja johti usein epäsuomalaisiin käännöksiin, jotka toistivat englanninkielisessä metaforassa käytetyn kokemusalueen kuvan sellaisenaan. Turkaman väitöstutkimus osoitti, että primaarien metaforien yhteinen kokemuspohja tekee niistä komplekseja metaforia helpompia kääntää, riippumatta metaforien kielellisestä ilmentymästä.

Tutkimuksessa tehtiin kaksi käännöskoetta, joissa aineistona olivat amerikkalaisten poliittisten tekstien metaforat. Käännöskokeissa selvitettiin, vaatiko primaarien ja kompleksien metaforien kääntäminen erilaista kognitiivista ponnistelua sekä minkälaisia vaikeuksia kääntäjillä oli erilaisten metaforien kääntämisessä. Käännösprosessien analyysi tuotti mielenkiintoista tietoa siitä, miten kääntäjät prosessoivat metaforia, jotka perustuvat erilaisiin ajattelutapoihin lähde- ja kohdekielen välillä. Tutkimuksen perusteella kääntäjät pyrkivät ensin löytämään käännöksen samalta metaforan kokemusalueelta. Jos suora käännös ei toiminut käännöksessä, he alkoivat etsiä vaihtoehtoja eli toista kokemusaluetta hyödyntävää metaforaa tai kokonaan erilaista tapaa lähdekielen sisältämän metaforan ilmaisemiseen.

Kääntäminen onkin moniulotteista toimintaa, joka vaatii kognitiivisia taitoja. Kääntäjä ei voi kääntää vain sanoja kielen pintatasolla, vaan hänen on otettava huomioon lähdekielen sanojen ja koko tekstin heijastamat ajattelutavat ja maailmankuva ja pystyttävä välittämään nämä kohdekielelle.

 

Metaforien avulla hahmotetaan omia kokemuksia ja maailmaa

Nykykäsityksen mukaan metaforat ovat kognitiivisia käsitejärjestelmämme työkaluja, joiden avulla hahmotetaan ja kielennetään omia kokemuksia ja maailmaa. Metaforat kuvastavat ajattelutapoja, arvoja ja uskomuksia, jotka voivat olla hyvin erilaisia eri kulttuureissa, joten ne asettavat kääntäjälle erityisiä haasteita.

Väitöstutkimuksessa tarkastellut primaarit metaforat perustuvat ihmisen varhaisiin fyysisiin kokemuksiin, kuten kiintymyksen ja fyysisen lämmön aistimuksen väliseen riippuvuuteen. Tämä näkyy kielessä esimerkiksi ilmauksina ”warm person” ja ”lämmin ihminen”. Koska varhaiset fyysiset kokemukset ovat lähes universaaleja, primaarien metaforien voi olettaa olevan helpompia kääntää kuin kompleksit metaforat, jotka ovat primaarien metaforien kulttuurispesifejä yhdistelmiä, joilla ei enää ole suoraa fyysistä perustaa. Esimerkki kompleksiin metaforaan pohjautuvasta ilmauksesta tutkimuksen aineistossa oli ”take the high road”, jossa yhdistyy metaforinen käsitteellistys moraalista korkeana asiana ja toisaalta toiminnan hahmottaminen fyysisenä liikkeenä amerikkalaisessa viitekehyksessä.

Viime vuosikymmenenä kääntämisen tutkimus on entistä enemmän suuntautunut kääntämiseen liittyviin kognitiivisiin prosesseihin. Turkaman tutkimus metaforien kääntämisen prosesseista tuotti uutta tietoa paitsi metaforista ja niiden kääntämisestä, niin yleisemminkin niistä kognitiivisista mekanismeista, joita kääntäjä kääntäessään hyödyntää.

Filosofian maisteri Kati Turkaman englannin kielen ja kääntämisen alan väitöskirja ”Difficulty of the Translation of Primary and Complex Metaphors. An Experimental Study” tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Christina Schäffner Astonin yliopistosta ja kustoksena professori Jukka Mäkisalo Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen valokuva on osoitteessa http://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/10990?encoding=UTF-8

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin