Tietyt suomen ja venäjän rakenne-erot haastavat simultaanitulkin

Väitös venäjän kielen ja kulttuurin alalta

Väittelijä FM Olga Rouhe

Väitösaika ja -paikka: 2.6.2017 klo 12, sali AG100, Agora-rakennus, Joensuun kampus

Filosofian maisteri Olga Rouheen väitöstutkimus osoittaa, että suomen kielen yhdyssanoilla on merkittävä vaikutus simultaanitulkkauksen sujuvuuteen suomesta venäjään. Suomen kielen yhdyssanoja vastaa venäjän kielessä yleensä sanaliitto tai kokonainen lause. Mitä enemmän lähdekielisessä puheessa on yhdyssanoja, sitä enemmän simultaanitulkkauksessa on toistoja ja korjauksia.

Rouhe tarkastelee väitöskirjatutkimuksessaan suomen ja venäjän rakenne-erojen vaikutusta simultaanitulkkauksen sujuvuuteen. Yhdyssanojen lisäksi tutkimuksessa testattiin etumääritteisten rakenteiden vaikutusta tulkkauksen sujuvuuteen, mutta niiden vaikutusta ei todettu merkitseväksi.

Yhdyssanat ja etumääritteiset rakenteet ovat esimerkkejä ns. upotusrakenteista, joita yhdistää se, että päämerkitystä kantava pääsana on aina kyseisen rakenteen lopussa ja ne hidastavat ymmärtämisprosesseja. Lisäksi näitä rakenteita sisältävien kohtien simultaanitulkkausta vaikeuttaa niiden kääntyminen venäjässä juuri päinvastaisessa järjestyksessä.

Erikoisalojen viestintä- ja terminologiatyön opetus tärkeitä tulkkien koulutuksessa

Tutkimus paljastaa yhdyssanojen runsauden suomen kielessä merkittäväksi syyksi tulkkausten toistoihin ja korjauksiin. Lisäksi paljastui, että suurin osa epäsujuvuuksia aiheuttaneista yhdyssanoista on erikoisalojen (tietokone- ja hallintoalan) yhdyssanatermejä. Suomen kielelle on ominaista muodostaa uusia termejä nimenomaan yhdyssanojen avulla ja erikoisalan teksteissä termeillä on keskeinen merkitys viestin välittämisessä.

Tutkimus osoittaa, miten tärkeää tulkkien koulutuksessa ovat erikoisalojen viestinnän ja terminologiatyön opetus. Jokaiseen tulkattavaan tilaisuuteen on valmistauduttava lukemalla aihepiirin tekstejä ja miettimällä etukäteen vastineita nimenomaan yhdyssanatermeille. Tulkkaustilanteessa siihen ei ole juuri aikaa. Aikaa on vain aktivoida valmiiksi mietityt vastinehaut.

Etumääritteisten rakenteiden vähäistä vaikutusta tulkkauksen sujuvuuteen selitetään sillä, että suuri osa näistä rakenteista on melko lyhyitä, vain kolmen sanan pituisia, ja tulkki usein jättää tulkkaamatta sellaiset jaksot, joissa on runsaasti pitkiä etumääritteisiä rakenteita. Lisäksi tulkit soveltavat erilaisia tulkkausstrategioita vähentääkseen kognitiivista kuormitustaan.

Tutkimuksessa on tehty havaintoja muistakin kielellisistä piirteistä, joiden osoitettiin johtaneen lukuisiin epäsujuvuuksiin. Tällaiseksi yllättäväksi ryhmäksi nousivat lähdekielisten puheiden abstraktisanat. Abstraktisanat ovat epähavainnollisia ja kuulija tarvitsee usein laajempaa kontekstia abstraktisanan tulkintaa varten.

Abstraktisanojen kohdalla simultaanitulkki tiedostamatta pyrkii kuuntelemaan melko pitkiä katkelmia puhetta ennen kuin pystyy valitsemaan oikean vastineen useista mieleen tulevista vaihtoehdoista. Seurauksena tulkki usein luettelee kyseisten abstraktisanojen mahdollisia vastineita peräkkäin. Abstraktisanaluokassa kyse ei siis ole suomen ja venäjän kielen rakenteellisista eroista, vaan eroista tavassa ilmaista abstrakteja asioita, yhteyksiä ja ominaisuuksia. Abstraktisanojen paljastuminen epäsujuvuuksien aiheuttajiksi osoittaa myös, että tulkkauksessa liikutaan rakenteiden ja merkityksen välittämisen jatkumolla.

Filosofian maisteri Olga Rouheen venäjän kielen ja kääntämisen alan väitöskirja Kielten rakenne-erojen vaikutus suomi–venäjä-simultaanitulkkauksen sujuvuuteen tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori (emerita) Inkeri Vehmas-Thesslund Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Hannu Kemppanen Itä-Suomen yliopistosta.
 



Takaisin tämän vuoden artikkeleihin