IkäOTe - Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat -hankkeessa tutkitaan ja kokeillaan teknologisia ratkaisuja ikääntyvien muistisairaiden henkilöiden hyvinvoinnin ja kotona asumisen tukemiseksi. Turvallisuuteen ja vuorovaikutukseen liittyviä hyvinvointiteknologioita tutkitaan ja kokeillaan Joensuun kaupungin kotihoidossa.


IkäOTe-hanketta toteuttavat yhteistyössä Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kaupunki, Karelia-ammattikorkeakoulu. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on myöntänyt hankkeelle Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukea Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 – Suomen rakennerahasto-ohjelmasta.
Back

Vuorovaikutuksesta oppia ammentamassa

Sinä keväisenä, mutta kylmänä päivänä en tainnut oikein tietää mihin olin lähdössä mukaan. Joensuun kaupungin tiloissa perehdytettäisiin ja opastettaisiin kuvapuhelimen käyttöä ammattilaisille. IkäOTe-hankkeen kuvapuhelinkokeilu kuulosti hienolta, mutta paljon muuta en siitä ollutkaan kuullut. Mielessä pyörivät aiemmat keskustelut teknologian astumisesta osaksi ikäihmisten hoitoa, joka ei ole yksiselitteisesti hyvä asia, mutta ilmeisesti välttämätöntä ja mahdollisesti erittäin hyvä lisä.

Roolini kokeilussa on ollut olla mukana viemässä kuvapuhelimia asiakkaille, heidän perehdytyksensä laitteeseen ja yhteydenpitoon osallistuminen. Alkuun minut yllätti teknisten ongelmien määrä ja sainkin todeta olevani mukana todella vasta kokeilussa. Kokouksissa eri toimijoiden kanssa olen saanut kokea olevani yksi tekijä tekijöiden joukossa ja esiintuomillani asioilla olevan merkitystä. Kokeilussa mahdollisista virheistä otetaan oppia ja kehitetään toimintaa.

Perinteisemmässä harjoittelussa opiskelija saattaa usein olla taustalla suunnittelemassa toimintaa, mutta aina on päältä katsoja ja ammattilainen varsinaisena vetäjänä. On ollut antoisaa päästä omana itsenään rauhassa pitämään yhteyttä asiakkaiden kanssa ja suunnitella itse kuvapuheluille sisältöä. Kuvapuheluiden sisältö on riippunut asiakkaasta. Paljon me puhumme tämän päivän kuulumisia, mutta myös menneistä harmeista. Olen ollut iloinen, että kerrankin on harjoittelu, jossa on aikaa keskustella asiakkaiden kanssa. Sairaanhoitajaksi opiskellessa lähes kaikkia harjoitteluja on yhdistänyt yksi tekijä, kiire. Itse olen opiskelijan roolissa koittanut astua ulos kiireestä, mutta harvoin sitä on kunnon keskusteluille aikaa työpäivän aikana.

Ei me vain niitä näitä jutella. Yhden asiakkaan kanssa tärkeimpänä puheenaiheena on ollut ulos ja liikkeelle lähteminen, toisen kanssa ollaan käyty laaja kirjo erilaisia muistitehtäviä. Muistamista on jollain lailla sivuttu kaikkien asiakkaiden kanssa, mutta kaikille mitkään muistitehtävät eivät ole millään lailla mieleistä tekemistä, vaan muistiharjoitteena on toiminut ihan sekin, että kukas siellä soittelee ja mitäs kaikkea sitä viimeksi onkaan tullut puhuttua.

Kokeilun turhauttavin asia ovat olleet tekniset ongelmat, joiden selvittämiseen ei itse ole voinut vaikuttaa, mutta jotka ovat oleellisesti vaikuttaneet yhteyden pitoon. Hyvänä vastapainona ovat olleet ikäihmiset. Kokeiluun osallistuneet henkilöt ovat ihania persoonia, jotka eivät ole pienistä lannistuneet. Palvelun tuottajan näppäilyvirheinä tulleet yllättävät yhteydet on otettu ilolla vastaan ja samalla luotu joku kestävämpikin kontakti.

Tämä on ollut hyvin nykyaikainen oppimismuoto, ja paljon on tullut kokemuksia ja ajatuksia siitä millaista se tulevaisuuden sairaanhoitajan työ voi olla. Tulevaisuudessa tullaan varmasti osa kotihoidon käynneistä korvaamaan virtuaalisella yhteydenotolla, etenkin haja-asutusalueilla. Tämä ajatus ei ole tuntunut pitkään aikaan kaukaiselta. Sen sijaan hoitotyöhön tuodut robotit, erityisesti ajatuksella, että ne lievittävät yksinäisyyttä ja antavat läheisyyttä, ovat tuntuneet kaukaisilta. Hämmästyttävää onkin, että sekin on jo tätä päivää. Ikäihmiset, muistisairaatkaan eivät ole ainakaan artikkeleiden mukaan olleet roboteista millänsäkään. Japanissa hoitorobotteja on jo monessa mukana, ja Suomessakin jokin ratkaisu puuttuviin käsiin täytyy löytää.

It-alalla työskentelevä tuttavani kysyi minulta, että miten teknologia ja ikäihmiset mahtuvat samaan lauseeseen. Hän kuulemma sai kutinaa jo koko ajatuksesta ikäihmisten opastamisesta teknologian pariin. Minun kokemukseni on ollut, että ikäihmiset ja teknologia sopivat hyvin yhteen. Kaikki kokeiluun osallistuneet ikäihmiset ovat lähteneet siihen vapaaehtoisesti ja kuvapuhelimella yhteydenpito on saanut positiivisen vastaanoton. Käytettävä teknologia saisi kuitenkin olla korkealaatuista ja selkeää, jotta se loisi turvallisuuden tunnetta käyttäjälleen ja rohkaisisi lisää teknologian pariin.

Jemina Virrantalo
Sairaanhoitajaopiskelija
Karelia-ammattikorkeakoulu

TallennaTallenna