12.12. Valtion ankaralla kontrollilla pyrittiin ratkaisemaan irtolaisuuteen ja köyhyyteen liittyviä ongelmia 1800-luvun Suomessa

Joensuun yliopisto - Suomen historia

Päivi Pukero

syntynyt 1976, Tornio

kotikunta Tornio


Kasvatustieteen maisteri, ohjauksen ko., Joensuun yliopisto, 2000
Filosofian maisteri, Joensuun yliopisto, 2002
Filosofian lisensiaatti, Joensuun yliopisto, 2004
Tutkijana Suomen Akatemian projektissa Moraalisäätely ja institutionaalinen muutos 1.1.-31.12.2008.

Väitösaika ja -paikka
12.12.2009, 12.00, M102, Metria

Väitöskirja
"Epämääräisestä elämästä Kruunun haltuun" Irtolaisuuden ja huono-osaisuuden kontrolli Itä-Suomessa 1860–1885

Vastaväittäjä
Professori Pirjo Markkola, Jyväskylän yliopisto

Kustos
Professori Tapio Hämynen, Yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta


"Epämääräisestä elämästä Kruunun haltuun" Irtolaisuuden ja huono-osaisuuden kontrolli Itä-Suomessa 1860–1885


Valtion ankaralla kontrollilla pyrittiin ratkaisemaan irtolaisuuteen ja köyhyyteen liittyviä ongelmia 1800-luvun Suomessa

Filosofian lisensiaatti Päivi Pukero tutkii Joensuun yliopistossa tarkastettavassa Suomen historian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan irtolaisuutta, köyhyyttä ja huono-osaisuutta suomalaisen yhteiskunnan suurina ongelmina 1800-luvulla. Näiden ongelmien ratkaisukeinoiksi esitettiin tutkimuksen mukaan yksilöiden kasvattamista, jatkuvaa kontrollia ja laitoksiin sijoittamista. Pukero paljastaa vankiloiden olleen koulujen ja hoitolaitosten esikuvina. Tutkimus osoittaa, miten valtion taholta pyrittiin huono-osaisten ankaraan kontrolliin ja samankaltaistamiseen.

Tutkimuksen mukaan erilaisuuteen suhtauduttiin 1800-luvun lopulla yhä ankarammin. Kasvatuksen uskottiin olevan paras keino ihmisluonteen muuttamiseen. Irtolaiskontrolli systematisoitui ja kohdentui entistä laajempiin ihmisryhmiin. Tutkimuksessa käsiteltiin kuutta erilaisryhmää, joita olivat pahantapaiset, romanit, köyhät ja vaivaiset, alaikäiset, mielisairaat ja sukupuolitautiset.

Pukero käsittelee irtolaisten ja huono-osaisten kohtelua kolmesta näkökulmasta. Hän aloittaa irtolaiskontrollista ja havaitsee, että huono-osaisuuteen puututtiin yleensä vain silloin, jos siitä oli taloudellista haittaa, ei inhimillisistä tai moraalisista syistä. Tärkeintä oli yhteiskunnan taloudellisen tilan helpottaminen tai turvallisuuden parantaminen. Toiseksi Pukero selvittää suljettujen laitoksien perustamissyitä. Pahantapaiset ja huono-osaiset haluttiin eristää ”normaaleista ihmisistä” erilaisiin laitoksiin, koska poikkeavuuden lisääntymisen uskottiin näin loppuvan. Kolmanneksi Pukero tutkii suljettujen laitosten toimintaperiaatteita kolmen esimerkin avulla. Hän esittelee Rautavaaralla toimineen Luostanlinnan, Kuopion Harjulan köyhäinhuoneen ja Viipurin Kylliälän eli Nygårdin kasvatuslaitoksen arkipäivää. Laitoksissa hoidokkeja kasvatettiin samankaltaisilla periaatteilla, joita olivat työ, uskonto ja kuri. Kasvatukselliset periaatteet kehitettiin alun perin vankiloita varten.

Työnteko nähtiin parhaimpana keinona köyhyyden ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääneiden auttamiseksi tai sosiaalistamiseksi. Köyhien toimettomuus nähtiin ansaitsemattomana, vaikkei heitä täysin heikosta elämäntilanteesta syytettykään. Vankien, laitosnuorten tai köyhien työllistämisen uskottiin olevan tehokas tapa muuttaa ihmisen elämän suuntaa. Tavoitteista huolimatta huono-osaisten kontrolli ja laitokset tuottivat syrjäytyneitä, jotka pyörivät vuosikausia laitoskierteessä.

Päivi Pukero on valmistunut kasvatustieteen maisteriksi vuonna 2000 ja filosofian maisteriksi vuonna 2002 sekä filosofian lisensiaatiksi vuonna 2004 Joensuun yliopistosta. Nykyisin hän toimii oppilaanohjaajana Torniossa.

Väittelijän painokelpoinen kuva löytyy osoitteesta: http://www.joensuu.fi/kuvat/painokuvat/2009/pukeropaivi.jpg

Lisätietoja: Päivi Pukero, p. 0500 481 701
Väitöskirjan jakelusta huolehtii:
Joensuun yliopiston kirjasto

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2009

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin