13.11. Energia-ainevaihdunnan ja loisinnan välisen yhteyden tutkiminen auttaa kalanviljelyssä

Joensuun yliopisto
Väitös biologian alalta 13.11.2009

Väittelijä
FM Ari Voutilainen

Väitösaika ja -paikka
13.11.2009, klo 12.00, sali M100, Metria

Väitöskirja
Ecophysiological approach to host-parasite interaction between Arctic charr and Diplostomum spp.
(Ekofysiologinen lähestymistapa nieriän ja Diplostomum-silmäloisen vuorovaikutukseen)

Vastaväittäjä: E. Tellervo Valtonen, professori emerita, Jyväskylän yliopisto
Kustos: professori Matti Vornanen, Biotieteiden tiedekunta

Filosofian maisteri Ari Voutilainen on tutkinut Joensuun yliopistossa tarkastettavassa biologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan Saimaan alueen nieriän ja sitä isäntänään käyttävien Diplostomum-sukuun kuuluvien imumatoloistoukkien vuorovaikutusta. Pitkäkestoinen Diplostomum-infektio aiheuttaa kalalle silmän linssin samentumista eli kaihia. Aikuiset Diplostomum-imumadot loisivat kalaa syövissä linnuissa, esimerkiksi lokeissa. Saimaan alueen nieriä on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu lohikala, joka kenties on ollut maamme ensimmäinen kalatulokas viimeisimmän jääkauden jälkeen.

Tutkimuksessa havaittiin saimaannieriöiden olevan alttiimpia sellaisille Diplostomum-loisille, jotka ovat peräisin samalta alueelta kuin kalat itsekin. Lisäksi havaittiin, että Diplostomum-loisinfektiolla on lämpötilariippuvaisia vaikutuksia nieriänpoikasten energia-aineenvaihduntaan; korkeammassa lämpötilassa (15 C) infektio kiihdytti ja matalammassa (£10 C) hidasti kalojen aineenvaihduntanopeutta ja kasvua. Loisinfektion aiheuttaman kaihin todettiin haittaavan eläinplanktonia syövien nieriänpoikasten ravinnonottoa ja muuttavan niiden käyttäytymistä pimeässä.

Aiemmin energia-aineenvaihdunnan ja loisinnan välistä yhteyttä on tutkittu vähän, vaikka aihe on tieteellisen mielenkiinnon lisäksi tärkeä myös kalanviljelyn kannalta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää, kun uhanalaisten kalakantojen säilyttämiseen tähtääviä viljelymenetelmiä suunnitellaan ja kehitetään.

Loiset ovat eliöitä (eläimiä tai kasveja), joiden elinkierto on riippuvainen yhdestä tai useammasta isäntäeliöstä. Loiset eivät kuitenkaan ole passiivisia vapaamatkustajia, vaan aktiivisia eliöyhteisöjen jäseniä, jotka elävät vuorovaikutuksessa isäntiensä kanssa. Loisten vaikutukset isäntiinsä voivat vaihdella hyvin lievistä jopa tappaviin. Vaikutusten haitallisuus määräytyy sekä loisen että isännän ominaisuuksien, mutta myös vallitsevien ympäristöolosuhteiden, perusteella. Evolutiivisesti loisinta on vanha elämänmuoto, joka on kehittynyt monissa eri eliöryhmissä toisistaan riippumatta.

Ari Voutilainen on kirjoittanut ylioppilaaksi Tuusniemen lukiosta vuonna 1993. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Joensuun yliopistosta vuonna 2006. Nykyisin hän toimii nuorempana tutkijana biotieteiden tiedekunnassa ekologian tutkimusinstituutissa.

Väittelijän painokelpoinen kuva löytyy osoitteesta: http://www.joensuu.fi/kuvat/painokuvat/2009/voutilainenari.jpg

Lisätietoja: Ari Voutilainen, puh. 040 585 8298

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2009

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin