13.11. Maailmankuvamme on muutosvaiheessa

Joensuun yliopisto, Väitös systemaattisen teologian alalta 13.11.2009

Väittelijä: FL Ahti Lampinen

Väitösaika ja -paikka
13.11.2009, klo 12.00, sali AT100, Agora

Väitöskirja
Näkymätön tulee esiin - kohti uutta informaatiolle, kontekstiriippuvuudelle ja vuorovaikutukselle rakentuvaa maailmankuvaa

Vastaväittäjä: Paavo Pylkkänen, dosentti, Helsingin yliopisto
Kustos: Professori Eeva Martikainen, Teologinen tiedekunta

Filosofian lisensiaatti Ahti Lampinen tarkastelee Joensuun yliopistossa tarkastettavassa systemaattisen teologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan vallitsevan tieteellisen maailmankuvamme muutosta. Vallitseva maailmankuva on periaatteessa aina näkymätön. Se edustaa sitä miten asioiden itsestään selvästi uskotaan olevan. Näkyväksi se tulee yleensä vasta silloin kun se syystä tai toisesta lakkaa toimimasta ja syntyy tarve sen muuttamiseen. Tutkimuksen perusidea on, että tieteellinen maailmankuvamme on muutosvaiheessa ja että tämä muutos koskee hyvin laajaa aluetta, muun muassa fysiikkaa, biologiaa ja psykologiaa. Tutkimuksessa esitetty muutoksen kuvaus on tietenkin arvaus, hypoteesi, sillä emme voi tarkasti nähdä prosessia, jonka keskellä itse olemme.

Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessa ovat informaation ja kontekstin käsitteet, ja keskeinen aihe on fysikaalisen tason ja biologisen tason eli fysikaalisten lainalaisuuksien ja erilaisten kontekstuaalisten tekijöiden suhde. Voidaan ajatella, että kontekstuaaliset tekijät – erilaiset reunaehdot – toimivat fysikaalisten lainalaisuuksien rajoittajina tai valjastajina. Itse asiassa tämä tietynlainen kaksitasoisuus on näkyvissä jo fysiikassa, erityisesti kvanttimekaniikassa, jossa kysymys aaltofunktion tulkinnasta mahdollisesti kytkeytyy juuri tähän ongelmaan.

Kun siirrytään monimutkaisempiin systeemeihin, esimerkiksi biologisiin systeemeihin, kontekstuaaliset tekijät tulevat entistä tärkeämmiksi. Esimerkiksi geneettinen informaatio voidaan ymmärtää siten, että se toimii fysikaalisten lainalaisuuksien rajoittajana; näiden rajoitteiden, reunaehtojen, kautta geeneissä oleva informaatio realisoituu. Kuitenkaan biologisten ominaisuuksien selittäjinä ei voi pitää vain geenejä, vaan esimerkiksi yksilönkehitysprosessi on nähtävä vuorovaikutustapahtumana geenien ja monentasoisten ympäristötekijöiden kesken. Geenit yksinään eivät saa mitään aikaan. Evoluutioprosessi puolestaan voidaan ymmärtää prosessina, jossa biologisen luonnon reunaehtojen taso kehittyy; organismeihin iskostuu informaatiota niiden ympäristöstä. Sekä yksilönkehityksessä että evoluutiossa voidaan puhua 'sisäisestä' ja 'ulkoisesta' informaatiosta ja näiden vuorovaikutuksesta.

Väitöskirjassa käsitellään jonkin verran myös ihmisen tiedollisia toimintoja. Muun muassa havainnonteon, kommunikoinnin ja oppimisen kuvauksessa kontekstin käsite näyttää olevan hyödyllinen. Karteesiolaisuuteen kuuluva aineen maailman ja tiedon maailman välinen erottelu ei näytä perustellulta. Lähtökohdaksi voidaan ottaa pikemminkin se, että ihminen on elollisena systeeminä vuorovaikutuksessa ympäristönsä – sekä fysikaalisen, biologisen että kulttuurisen ympäristön – kanssa. Tuon vuorovaikutuksen kuluessa muuttuu ja kehittyy myös hänen maailmankuvansa, se kehys jonka läpi hän todellisuuden ja itsensä hahmottaa ja jonka mukaan hän toimii.

Ahti Lampinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Parkanon lukiosta vuonna 1978. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 1994 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 2000 Helsingin yliopistosta.

Väittelijän painokelpoinen kuva löytyy osoitteesta: http://www.joensuu.fi/kuvat/painokuvat/2009/lampinenahti.jpg

Lisätietoja: Ahti Lampinen, p. 09 803 2488

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2009

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin