18.12. Munuaisten ja maksan vajaatoiminta muuttaa sydämen vajaatoimintalääkkeen farmakokinetiikkaa

Proviisori Jaakko Puttonen, väitös 18.12.2009 klo 12, Mediteknian auditorio, Kuopio

Farmaseuttinen tiedekunta / Biofarmasia

Pharmacokinetics of levosimendan and its metabolites in humans with special emphasis on the effect of renal and liver impairment (Levosimendaanin ja sen metaboliittien farmakokinetiikka munuaisten ja maksan vajaatoiminnassa)

Vastaväittäjä: Professori Mika Scheinin, Turun yliopisto
Kustos: Emeritusprofessori Pertti Pentikäinen

Sydämen akuutin vajaatoiminnan hoidossa käytetyn levosimendaanin aineenvaihduntatuotteiden pitoisuus verenkierrossa nousee munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla korkeammaksi ja laskee hitaammin kuin terveillä koehenkilöillä. Näillä potilailla levosimendaanin annosten pienentäminen voi olla aiheellista, totesi Jaakko Puttonen väitöstutkimuksessaan.

Sydämen vajaatoimintaa esiintyy noin 2–3 prosentilla länsimaisesta väestöstä. Sydämen vajaatoiminnan yleisyys kasvaa merkittävästi iän myötä, sillä jopa 10–20 prosenttia yli 70-vuotiaista kärsii sydämen heikentyneestä toiminnasta. Vajaatoiminnan taustalla ovat usein sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine, jotka edelleen aiheuttavat hengenahdistusta, heikkouden tunnetta sekä sydämen tiheälyöntisyyttä.

Levosimendaani (Simdax®) on suomalaisen Orion Pharman kehittämä sydämen vajaatoiminnan akuutissa vaiheessa käytettävä lääkeaine, joka useimmiten annetaan 24 tunnin pituisena suonensisäisenä infuusiona. Levosimendaanista syntyy elimistössä useita aineenvaihduntatuotteita eli metaboliitteja, joista yhdellä on samanlaisia lääkevaikutuksia kuin itse levosimendaanilla. Huomattavaa on, että infuusion jälkeen levosimendaani poistuu verenkierrosta muutamassa tunnissa, kun taas aktiivista metaboliittia havaitaan verenkierrossa jopa kolmen viikon kuluttua.   

Väitöstutkimuksessa selvitettiin levosimendaanin farmakokinetiikkaa eli käyttäytymistä elimistössä vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, hemodialyysipotilailla, joilla ei ole omaa munuaistoimintaa, ja keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Huomattavaa on, että potilaat eivät sairastaneet sydämen vajaatoimintaa. Vertailuryhmänä oli terveitä koehenkilöitä. Lisäksi tutkimuksessa määritettiin aktiivisen metaboliitin poistumista elimistöstä terveillä koehenkilöillä radioaktiivisen leiman avulla. Tutkimuksissa seurattiin myös levosimendaanin ja sen metaboliittien sydänvaikutuksia eli hemodynamiikkaa sekä sivuvaikutuksia.

Tutkimustulokset osoittavat, että munuaisten ja maksan vajaatoiminnalla on merkittävä vaikutus levosimendaanin aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksiin verenkierrossa sekä niiden poistumiseen verenkierrosta. Aktiivisen metaboliitin pitoisuus verenkierrossa lähes kaksinkertaistui munuaisten vajaatoimintapotilailla terveisiin koehenkilöihin verrattuna ja sen poistuminen hidastui selvästi. Sydänvaikutukset olivat samankaltaisia munuaisten ja maksan vajaatoimintapotilailla sekä terveillä koehenkilöillä.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että levosimendaanin annoksen pienentäminen voi olla suositeltavaa vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Sen sijaan maksan keskivaikeaa vajaatoimintaa sairastavilla annosmuutos ei ole tarpeen. Lisätietoa levosimendaanista kuitenkin tarvitaan vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilta potilailta.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja A. Farmaseuttiset tieteet, ISBN 978-951-27-1500-8. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä, sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi, tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml

Lisätietoja: Jaakko Puttonen, p. +358 44 2916 920, jaakko.puttonen@novartis.com

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2009

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin