19.12. Suotuisia tuloksia ylipainoisten TULE-sairaiden laitoskuntoutuksesta

 

LL Matti Haapakoski, väitös19.12.2009 klo 12, Canthia L1, Kuopio

Lääketieteellinen tiedekunta / Ravitsemustiede

Ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa sekä psykologista ohjausta sisältävän laitoskuntoutuksen vaikutus koettuun terveydentilaan, terveyskäyttäytymiseen ja ilmoitettuun painonkehitykseen. Seurantatutkimus ylipainoisten TULE-sairaiden kuntoutuskursseista

Vastaväittäjä: Professori Pertti Mustajoki, Kustannus Oy Duodecim
Kustos: Professori Matti Uusitupa, Kuopion yliopisto

Matti Haapakoski selvitti väitöstutkimuksessaan ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa sekä psykologista ohjausta sisältävän laitoskuntoutuksen vaikuttavuutta työkykyä uhkaavan lihavuuden ja siihen liittyvien tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa. Tutkimuksen pitkäaikaistulosten perusteella voidaan katsoa, että kuntoutujat saivat kuntoutuksen aikana sellaista tietoa, ohjausta ja positiivista kannustusta, joka saattoi edistää pysyvien terveellisten elämäntapamuutosten toteutumista. Vastaavaa tutkimusta ei aikaisemmin ole julkaistu.

Kuntoutuksen asemaa lihavuuden ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa voisi huomattavasti parantaa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Eräänä ongelmana on kuitenkin se, että kuntoutuksen pitkän aikavälin vaikuttavuutta ei ole juuri tutkittu. Terveydenhuollon ammattilaiset ja poliittisten päätösten tekijät tarvitsisivat tällaista tutkimustietoa yleistyvän lihavuuden ja sen liitännäissairauksien torjumiseksi.

Kyseisten sairauksien yhteiskunnalle aiheuttamien kustannusten on arvioitu kasvavan tulevaisuudessa huomattavan suuriksi, jos asiaan ei ajoissa puututa riittävän tehokkaasti. Väestötasolla melko pienelläkin keskimääräisellä painon laskulla voi olla valtava positiivinen merkitys.

Ylipainon ja lihavuuden terveyshaitoista on viime vuosina julkaistu eri puolilla maailmaa paljon tutkimustietoa. Tutkitun tiedon perusteella Suomessakin on laadittu hoitosuosituksia.

Lihavuusepidemiaa pyritään ehkäisemään ja hoitamaan ensisijaisesti elämäntapamuutoksilla, joiden vaikutusta tässäkin tutkimuksessa selvitettiin. Erityisen kiinnostuksen kohteena olivat tulokset viiden vuoden kuluttua kuntoutuksesta. Laitoskuntoutuksella voi olla edullisia pitkäaikaisvaikutuksia painonkehitykseen, ruokailu- ja liikuntatottumuksiin sekä asenteisiin ja motivoitumiseen terveellisiä elämäntapamuutoksia kohtaan. Pelkästään se, että paino pysyy muuttumattomana viiden vuoden ajan, on hyvä tulos, koska paino yleensä nousee iän karttuessa.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa sekä psykologista ohjausta sisältävä laitoskuntoutus 379 ylipainoisen tuki- ja liikuntaelinsairaan henkilön koettuun terveydentilaan, terveyskäyttäytymiseen ja painonkehitykseen. Lisäksi tarkasteltiin tutkimukseen osallistuneiden työelämässä pysymistä ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymistä. Tutkimukseen osallistuneista 78 oli miehiä ja 301 naisia.

Kuntoutusjakso kesti kolme viikkoa. Osalle kuntoutukseen osallistuneista, 144 henkilölle, järjestettiin myös kolmen päivän seurantajakso kolme kuukautta myöhemmin. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden tilanne kartoitettiin viiden vuoden kuluttua kuntoutuksesta. 

Lyhyellä aikavälillä oli mahdollista tehdä tarkkoja mittauksia, mutta viiden vuoden kuluttua kuntoutujat ilmoittivat tiedot puhelinhaastattelussa. Tutkimuksessa mukana olleista 275 ilmoitti painonsa puhelinhaastattelussa viiden vuoden kuluttua. Näiden kuntoutujien paino oli viiden vuoden kuluttua keskimäärin 3.9 kg eli 4 prosenttia pienempi kuin alkutilanteessa. Hyvää painonkehitystä ennustivat suuri alkupaino ja pieni välipalojen määrä vuorokaudessa. Eläkkeelle siirtymistä ennustivat alkutilanteen huono työkyky, ikä ja lonkkanivelrikko. Viiden vuoden kuluttua vähintään kolme kertaa viikossa liikuntaa harrastavia oli 20 prosenttia enemmän kuin alkutilanteessa.

Tutkimus toteutettiin Vihdissä Hopeaniemen kuntoparantolassa, joka nykyisin toimii nimellä Hopeaniemi – Terveyden lähde. Yhteistyökumppanina oli Kuopion yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos. Kansaneläkelaitos järjesti Hopeaniemessä toteutetut laitoskuntoutusjaksot. Hopeaniemen erityispiirteinä olivat lakto-ovo-vegetaarinen ruokavalio ja mahdollisuus balneologisiin eli vesi- tai kylpyhoitoihin. Lisäksi laitoksessa noudatettiin raittiusperiaatteita. Nämä tekijät eivät mitenkään heikentäneet kuntoutuksen vaikutuksia. Päinvastoin, monet kuntoutujat saattoivat Hopeaniemessä saada alkusysäyksen muun muassa kasvisruokavalion jatkamiseen kotioloissa tai ainakin kasvisten ja vihannesten käytön lisäämiseen aterioilla. 

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 469, ISBN 978-951-27-1369-1. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä, sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi, tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml

Lisätietoja: Matti Haapakoski, p. 040 847 7073, matti.haapakoski(at)fimnet.fi

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2009

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin