5.12. Harvaanasuttu maaseutu tarvitsee kokonaisvaltaista kestävän kehityksen politiikkaa

Joensuun yliopisto - Ympäristöpolitiikka

Ilkka Eisto

syntynyt 1961, Jyväskylä
kotikunta Lieksa

ylioppilas, Jyväskylän Normaalikoulun lukio, 1981
YTM, Joensuun yliopisto, 1990

projektitutkijana Karjalan tutkimuslaitoksella vuodesta 1989 alkaen

Väitösaika ja -paikka
05.12.2009, 12, M100, Metria

Väitöskirja
Kylläpä kestää - paikallisesti kestävän kehityksen ja ympäristölähtöisen kehittämistoiminnan suhde harvaanasutulla maaseudulla

Vastaväittäjä
Timo Järvikoski, professori, Oulun yliopisto

Kustos
Pertti Rannikko, Yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta

Kylläpä kestää - paikallisesti kestävän kehityksen ja ympäristölähtöisen kehittämistoiminnan suhde harvaanasutulla maaseudulla


Harvaanasuttu maaseutu tarvitsee kokonaisvaltaista kestävän kehityksen politiikkaa

Yhteiskuntatieteiden maisteri Ilkka Eisto tutkii Joensuun yliopistossa tarkastettavassa ympäristöpolitiikan alaan kuuluvassa väitöskirjassaan paikallisesti kestävän kehityksen ja ympäristölähtöisen kehittämistoiminnan suhdetta Pohjois-Karjalan harvaanasutulla maaseudulla. Tutkimus analysoi ympäristölähtöisen kehittämistoiminnan paikallisia vaikutuksia ja jäsentää paikallisyhteisöjen kestävän kehityksen ehtoja.

Paikallisesti kestävä kehitys ilmenee vähittäisenä muutoksena, jossa aiempaa paremmin luontoarvot huomioon ottava toiminta saa sijaa teollisen luonnonkäytön rinnalla. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että vastoin poliittisen kestävyysretoriikan antamaa kuvaa, paikallistasolla kestävä kehitys ilmenee hajanaisina hankkeina, joissa erottuu yksittäisiä paikallisesti kestävän kehityksen piirteitä.

Tutkimus pohtii, onko kestävän kehityksen toiminta eriytymässä muusta yhteiskunnallisesta toiminnasta erilliseksi toiminnan saarekkeeksi. Ympäristölähtöistä kehittämistoimintaa rasittavat hanketoiminnalle tyypilliset ongelmat, kuten toiminnan lyhytjänteisyys, toteuttajien vaihtuvuus sekä luotujen käytäntöjen heikko juurtuminen osaksi toteuttajaorganisaatioiden perustoimintoja.

Ajatus koko yhteiskuntaa läpäisevästä kestävästä kehityksestä ei toteudu, jos kestävää kehitystä tavoitellaan vain hanketoiminnan avulla. Kestävän kehityksen hankkeet ja uuden luonnonkäytön elinkeinot tarvitsevat tuekseen kokonaisvaltaista eri toimijoita yhdistävää maaseudun kestävän kehityksen politiikkaa, jonka muotoilu ei jää yksinomaan ympäristöhallinnon tehtäväksi.

Kestävän kehityksen paikallisten käytäntöjen aikaansaaminen edellyttää sekä paikallisilta että kansallisilta toimijoilta ja organisaatioilta kykyä hahmottaa omaa toimintaansa paikallisyhteisöjen näkökulmasta käsin. Tärkeää on myös osata soveltaa ja uudistaa yhtenäisiä toimintakäytäntöjä paikallisia erityispiirteitä vastaaviksi. Samalla on kuitenkin oltava myös selvillä myös ylialueellisten kehitys- ja muutosprosessien paikallisista sidoksista ja vaikutusmekanismeista. Oleellista on myös ottaa huomioon, että paikallisesti toimiviksi osoittautuvat ratkaisut voivat vaihdella suuresti.

Ympäristölähtöinen kehittämistoiminta pyrkii tuottamaan kestävän kehityksen käsitettä havainnollistavia käytäntöjä ja monipuolistamaan vallitsevia luonnonvarojen hyödyntämisen tapoja. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa keskeisen maa- ja metsätalouden paikallisen merkityksen vähetessä, metsien muiden käyttömuotojen, kuten luonnonsuojelun, luontomatkailun ja ympäristönhoidon varaan on muodostunut paikallisesti merkittäviä toimintoja.

Ilkka Eisto valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Joensuun yliopistosta vuonna 1990. Eisto on toiminut Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksella projektitutkijana. Hän on osallistunut useiden ympäristölähtöisten kehittämishankkeiden suunnitteluun ja arviointiin.

Väittelijän painokelpoinen kuva löytyy osoitteesta: http://www.joensuu.fi/kuvat/painokuvat/2009/eistoilkka.jpg

Lisätietoja:
Ilkka Eisto, ilkka.eisto(at)joensuu.fi, 040 738 8685
Väitöskirjan jakelusta huolehtii:
Joensuun yliopiston kirjasto 

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2009

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin