2.12. Suomen luonnosta löytyy rikas lajihunajavalikoima

 Väitös kasvibiologian alalta

Väittelijä FM Anneli Salonen

Väitösaika ja -paikka 2.12.2011 klo 12, Auditorio Natura 100, Joensuu

Mehiläiset pystyvät Suomen olosuhteissa keräämään yli kymmenen erilaista yhdestä kasvilajista peräisin olevaa lajihunajaa. Joukosta löytyy vaaleita, pitkään juoksevana pysyviä, voimaisen pehmeäksi kiteytyviä sekä tummia ja aromikkaita hunajalaatuja. Erikoiset pohjoiset lajihunajat kerätään Suomen metsien kasveista: horsmasta, vadelmasta, puolukasta ja suolla kasvavista kukista.
 

Yhdeksän lajihunajaa tutkimuskohteena

Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin yhdeksän Suomesta kerätyn yksikukkahunajan fysikaalis-kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet sekä niiden siitepöly-, aminohappo- ja fenolisisältö. Kaikki tutkitut lajihunajat sisälsivät enemmän fruktoosia kuin glukoosia ja kaikista löytyi myös di- ja oligosakkarideja. Lajihunajien sisältämät fenoliyhdisteet, jotka antavat hunajille niiden antibakteeriset ja antioksidanttiset ominaisuudet, ovat peräisin osittain kukkien medestä ja osittain mehiläisten valmistamasta puolustusaineesta propoliksesta. Lajihunajista löytyi useita eri fenoliyhdisteitä, mutta niiden kokonaismäärät ovat hyvin pieniä. Tutkimus osoitti, että yksikukkahunajien tunnistamiseen voidaan käyttää erilaisia menetelmiä. Vadelma- ja puolukkahunajassa olevat siitepölyhiukkaset paljastavat hunajan kasvialkuperän, mutta esimerkiksi horsma- ja suolta kerätyn hunajan kohdalla siitepölyanalyysit eivät anna yksiselitteistä vastausta lajihunajan kasvialkuperästä. Näiden kohdalla parempana erottelutyökaluna toimivat aistinvaraiset ominaisuudet. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa kotimaan hunajataloudessa ja hunajan vientikaupan edistämisessä sekä lajihunajien terveysvaikutuksia pohdittaessa.
 

Muutoksia EU:n hunajadirektiiviin

Tässä tutkimuksessa havaittiin, että joitakin suomalaisia lajihunajia voitaisiin esittää lisättäväksi EU:n hunajadirektiivin poikkeuksien listalle. Esimerkiksi suolta kerätyn hunajan sähkönjohtokyky on paljon muita kukkaishunajia korkeampi ja muutamassa lajihunajassa on tavallista alhaisempi diastaasientsyymipitoisuus. 

Filosofian maisteri Anneli Salosen väitöskirja Boreal unifloral honeys: Screening of composition and properties (Pohjoiset yksikukkahunajat: koostumus ja ominaisuudet) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on professori Anja Hohtola Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Riitta Julkunen-Tiitto Itä-Suomen yliopistosta. 

Väittelijän painokelpoinen kuva löytyy osoitteesta: http://www.uef.fi/vaitoskuvat

Lisätietoja: Anneli Salonen, p. 040 419 2463, anneli.salonen@uef.fi

Artikkelin kirjoitusvuosi: 2011

Takaisin tämän vuoden artikkeleihin